Kudokkon missio 

Kudokkon missio on valmistaa kestäviä, kauniita ja monikäyttöisiä pellavaneuleita. Kudokko-neuleessa on aina hippunen sekä boheemiutta että ylellisyyttä, ja niitä voit käyttää niin arjessa kuin juhlassa, joka ikisenä sesonkina!

Kudokkon tarina

Vuosi 1985:

Rauhallinen iltapäivä mummulassa. Olen vielä serkkukatraan ainoa, mummulla on hyvin aikaa touhuta kanssani. Olemme jo opetelleet kierittämään ja letittämään nyörejä, mutta nyt pääsemme tositoimiin ja on neulomisen vuoro. Vaadin opetusta vasenkätisesti. Mummu tuskailee, ettei sellainen taida onnistua, ja että minä opin kyllä neulomaan oikeakätisestikin. Hän on oikeassa. Ensimmäiset kerrokset valmistuvat villalanka puikoilla kirskuen ja tiukasti keskittyen.

Vuosi 1989:

Kässänluokka Raahen Kummatissa. Olen saanut erikoisluvan tehdä tunneilla omaa työtäni, Novita-lehdestä bongaamaani upeaa neulepuseroa. Olen levittänyt kaikki ostamani 12 kerää kullanhohtoista puuvilla-akryylilankaa isoksi kasaksi luokkahuoneen pöydälle ja neulon ensimmäistä pitsineulettani - oikeakätisesti. Neulos on verkkomaista ja kuvion toistaminen tuntuu hypnoottiselta. Minä, jonka edellisvuonna neulomat tohvelit olivat kauniisti sanottuna hiukan erikoiset, ihmettelen työn helppoutta ja haluaisin asua kässäluokassa koko neljännen luokan ajan neuleeseeni hautautuneena. Pusero on ysärityyliin valtava, mutta sen valmistuttua rakastan sitä yli kaiken.

Vuosi 2017:

Olen tuore äiti. Innostus siitä, että pääsen raskauden jälkeen taas pukeutumaan tavallisiin vaatteisiini vaihtuu nopeasti turhautumiseen - vaatekaappini pursuaa huonolaatuisia, hankalasti yhdisteltäviä ja epämukavia vaatteita. Alan miettimään, olisiko olemassa jokin parempi tapa pukeutua.

Vauva nukkuu pätkissä yöt ja pitempiä päiväunia. Silloin minä virittelen työhuoneessa onnenkantamoisena saamaani neulekonetta. Mutkaisen opiskelu- ja työuran jälkeen olen palannut nuoruuden inothimoni pariin, opiskellut tekstiiliartesaaniksi ja hankkinut kangaspuut. Neulekoneen saavuttua taloon kangaspuut saavat kuitenkin väistyä.

Pikku hiljaa taitoni neulekoneen kanssa karttuu. Unelma Kudokkosta kasvaa vauvan kanssa lähes samaa tahtia. Perustan aputoiminimen ja hikoilen mittatilaustöiden kanssa. Ne kyllä onnistuvat ja asiakkaat ovat tyytyväisiä, mutta niiden hinnoittelu on haastavaa. Vihdoin saan päähäni testata kangaspuissa käyttämääni pellavalankaa ja kokeilen neuloa siitä T-paidan. Ihmeekseni se onnistuu ja tuntuu ihanalta yllä, ei hiosta, ei hinkkaa, ei kutita. Ja näyttää kauniilta!

Päätän luopua mittatilaustöistä. Alkaa syntyä huiveja, ponchoja, jakkuja ja vihdoin viimein kietaisuneule jonka nimeän Artemikseksi. Olen rakastunut pellavaan täysin ja haluan, että muutkin löytävät yllensä tämän upean materiaalin.

Tällä tiellä olen edelleen ja ilokseni ihmiset ovat hyvin löytäneet Kudokkon pellavaneuleet. Kiitos että saan neuloa sinulle sielukkaita, kauniita ja kestäviä neuleita.